I'am Max the FrenchBulldog!

My offisial name is Alsiligeti Max but everybody calls me just Max. I was born at 4.2.2006 in Hungary with eight other puppies. After two months of age I moved from my mom's, Opium Du Champagnes, house in Hungary, to my dad's, Xanthos Leo's, house to Germany. Where I lived under one month, before moveing to my new home in Finland, with Mari and Santtu.

Mari says that I'am very playfull and sweet by my character. And I think that's true. I like to be the center of everybodys attention. Mari claims that I well know my role as a "prince charming" and that I us it ;)

When we have visitors in house, I want to be the first at door to get good wellcoming scratchs. After that, I trye to make sure that no-one doesen't forget me to be preasent , even for a second. Because simply everybody just loves me and I love everybody. Especially my dog friends are super fun. Also people are nice, especially children, who can play and joke with me hours.. And I never get tired or become bored when playning (until the time of next naps ;)

Mari and Santtu also takes me with them wrere ever they go, (if it is just possible) because they like to entertain me and don't like me to be alone in house for too long. And I love that. Meeting new people is exitening, and all those new smells hmm.. I even enjoy just traveling and relaxin in car.

And I don't normally be afraid of anything, sometimes Mari think's I'am even too brade... Like that time when I drop in the river, and Mari needed to jump after to rescue me:/

At home I'am usually nice and sweet boy. Allways calm and on good mood. We play and restle with Mari and Santtu every day. Other then that, I just eat my bones (sometimes Mari attends on this action, as beeing a "bone holder"), or I sleeps under the kitchen table or in my basket. If I have a bad day and I'am alone i huose, I might bite or eat something that is'nt ment for me..

Because I'am not that agile, I can't jump to couch or our bed by my selves, thats why I have learned to use my voice to roar mmm mmm mmm... asking Mari or Santtu to lift my up. And they are allways willing to help their sweetest "frogprince".

Mari have this feeling, that some might think that I'am pampered too much. And me, Max beeing more that a dog for them. And yes, I think they are right, if it's measured with the amount of attention, care and love that they give to me every day. But the joy I offers back to them, can't be descriped by words Mari says. 

Olen Ranskanbulldoggi Max!

Minun virallinen nimeni on Alsiligeti Max, mutta minua kutsutaan vain Maxiksi. Synnyin Unkarissa 4.2.2006 kahdeksan sisarrukseni kanssa. Kahden kuukauden ikäisenä muutin äitini Opium Du Champagnen kotoa Unkarista isäni Xanthos Leon kotiin Saksaan. Missä ehdin asua vajaa kuukauden, ennen kuin muutin oikeaan kotiini Suomeen, Marin ja Santun luokse.

Marin mielestä olen erittäin leikkisä ja suloinen luonteeltani. Ja mielestäni hän on oikeassa. Nautin ollessani huomion keskipisteenä. Mari väittää että tunnen hyvin roolini "prinssi hurmaavana" ja että käytän sitä hyväkseni ;)

Kun meille on tulossa vieraita kylään, haluan ollla aina ensimmäisenä ovella heitä vastassa saadakseni kunnon tervetuliais rapasutukset. Ja sen jälkeen, koitan pitää huolen siitä, ettei kukaan unohda paikalla oloani, edes sekunniksi. Koska kaikki yksinkertaisesti rakastavat minua ja minä rakastan kaikkia. Erityisesti koira kaverini ovat super kivoja. Mutta myös ihmiset ja erityisesti lapset, jotka jaksavat pilailla ja leikkiä kanssani tunnista toiseen.. Enkä minä ikinä väsy tai kyllästy leilkkeihin (ennen seuraavia päiväunia ;)

Mari ja Santtu myös ottavat minut mukaan minne menevätkin (jos vain mahdollista) koska he haluavat viihdyttää minua eivätkä tykkää siitä että olen kovin kauaa yksin kotona. Ja minähän rakastan sitä. Uusien ihmisten tapaaminen on jännää, ja nuo kaikki uudet tuoksut hmm... Ja minä jopa nautin yksinkertaisesti autossa matkustamisesta ja rentoutumisesta.

Minä en myöskään normaalisti pelkää juuri mitään, joskus Marin mielestä olen jopa liian rohkea. Kuten sillä kerralla kuin tipuin jokeen ja Marin piti hypätä perässäni pelastaakseen minut.

Kotosalla olen yleensä kiltti ja mukava poika. Aina rauhallinen ja hyvällä tuulella. Me leikimme ja painimme Marin ja Santun kanssa päivittäin. Tämän lisäksi minä vain pureskelen luitani (joskus Mari liittyy puuhaan ollen "luu telineeni") tai nukun keittiön pöydän alla tai kopassani. Jos minulla on erittäin huono päivä ja olen yksin talossa, saatan pureskella tai syödä jotain mikä ei ole minulle tarkoitettu...

Syystä etten ole kovin ketterä, en pysty hyppäämään sohvalle tai sänkyyn yksin, olen opetellut käyttämään ääntäni kinumaan mmm mmm mmm... pyytäen Maria tai Santtua nostamaan minut ylös. Ja he ovat aina valmiita auttamaan suloisinta "sammakko prinssiään"

Marilla on semmoinen kummallinen tunne että jotkut saattavat kuvitella että ole liian lellitty. Ja että minä Max, olen enemmän kuin koira heille. Ja kyllä olen sitä mieltä että he ovat oikeassa, jos se mitataan huomion, huolenpidon ja rakkauden määrällä jota saan osakseni päivittäin. Mutta sitä iloa, jonka tarjoan heille vasta vuoroisesti, ei voida sanoin kuvailla, Mari miettii.